Kevään kuluessa maamme hallitus joutuu tekemään jälleen kerran ikäviä säästö- ja sopeutuspäätöksiä. Kokonaissopeutustarve on kolme miljardia euroa ja hallitusohjelman mukaisesti lähdetään siitä, että puolet summasta on menoleikkauksia ja puolet veronkorotuksia.

Näiden sopeutustoimien suhteen kannattaa olla nyt tarkkana. Ne ovat välttämättömiä, mutta harkitulla ajoituksella ja yksityiskohtaisella suunnittelulla saadaan paras lopputulos.

Vaikka juuri julkistetut teollisuuden tuotantoluvut kahdelta viime vuodelta ovat masentavaa luettavaa, on viitteitä orastavasta talouden elpymisestä. Tätä käännettä parempaan meidän tulee varjella ja raivata esteitä sen tieltä.

Jos nyt toteutetaan kaavaillut säästöt kertarysäyksellä on vaarana, että talouden nousu kääntyy takaisin miinukselle. Se olisi Suomelle katastrofaalista.

On selvitettävä ja laskettava tarkoin erityyppisten sopeutus- ja säästövaihtoehtojen suorat ja dynaamiset vaikutukset talouskasvulle. Tämän perusteella voidaan sitten tehdä johtopäätöksiä kuinka toimenpiteet kannattaa ajoittaa ja miten toteuttaa.

Joidenkin mielestä hallituksen on ajoitettava mahdollisten säästöpäätösten voimaantulo tälle vaalikaudelle jottei sidottaisi tulevan hallituksen käsiä. Mutta kannattaako toimia näin lyhytnäköisesti? Hallitukset tekevät jatkuvasti päätöksiä, joilla on sitovia vaikutuksia tulevien hallitusten päätöksentekoon.

Olennaisempaa on jälleen kerran talouskasvun edellytysten luominen. Jos koko kolmen miljardin sopeutuskokonaisuudella voidaan edistää talouskasvua, se kannattaa tehdä vaikka se sattuisikin. Ja päinvastoin, jos sopeutustoimien toteutus tosiasiallisesti taittaa talouskasvun, kannattaa toimet ajoittaa pidemmälle ajanjaksolle.

Varmaa on vain se, että ilman suunnitelmaa rakenteiden muutoksista ja sopeuttamisesta Suomi ei pysy mukana seuraavassa noususuhdanteessa vaan voimme seurata muiden menestystä katsomon puolelta.