Eduskunnan puhemiehelle
Linja-autoliikennettä ollaan järjestämässä kokonaan uudella tavalla. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella markkinaehtoinen reittiliikenne on ensisijainen liikennöintitapa, ja suuri osa siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyy 30.6.2014. Toimivaltaiset kaupunki-, seutu- ja ELY-viranomaiset ovat kuitenkin nyt kesällä 2012 tekemässä päätöksiä bussiliikenteen järjestämistavasta 1.7.2014 alkaen. Tilanne on monelta kannalta haastava.
Tällä hetkellä ongelmallista on ensinnäkin ELY-keskusten menettely lupien myöntämisessä, joka ei välttämättä liikenteen tai yritysten kannalta ole kannattavaa, järkevää eikä ekologista. Esimerkkitapauksena mainittakoon tilanne lupien myöntämisestä Kaakonkulmalla, mikä tarkoittaa päällekkäisten vuorojen liikennöintiä Haminan ja Helsingin välillä. Luvan hakijoita kyseiselle reitille oli kolme (Liikenne Vuorela, Pohjolan Liikenne sekä Savonlinja), ja Uudenmaan ELY-keskus päätti antaa reittiliikenneluvan kaikille hakijoille.
Sekä Pohjolan Liikenne että Savonlinja valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka ei kuitenkaan ottanut asiaa käsittelyyn vaan palautti sen Uudenmaan ELY-keskukselle. Päätös oli sama kuin ensimmäiselläkin kerralla, eli kaikki kolme saivat luvan. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että arkisin klo 7.50 sekä klo 11.20 Haminasta lähtee kohti Helsinkiä kaksi autoa samalla reitillä ja aikataululla.
Myös Matkahuollon suhtautuminen reittiliikenneluvilla operoitaviin vuoroihin hankaloittaa niin yritysten kuin myös julkista liikennettä käyttävien kuluttajien tilannetta. Nykyisiä, julkisesti rahoitettuja lipputuotteita ei tällä hetkellä voida ottaa vastaan markkinaehtoisessa reittiliikenteessä julkisen rahoitusosuuden takia. Tilanne on kärjistäen siis tämä: Matkahuollosta lipun ostanut asiakas ei välttämättä pääse ko. lipulla haluamaansa vuoroon, tai jos pääsee, reittiliikenneluvalla operoiva liikennöitsijä kuljettaa asiakkaan määränpäähän saamatta kuitenkaan Matkahuollolta siitä korvausta.
Muutostilanne on kokonaisuudessaan voitava ratkaista jollakin kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Julkisesti tuettujen lippujen käyttö ei saa olla kiinni bussiliikenteen tuotantotavasta, eikä toisaalta myöskään talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kuntien vastuita ja taakkaa voida kasvattaa kohtuuttomasti. Arvioiden mukaan kaupunkiseutujen ja kuntien kustannukset viranomaisvetoiseen bussijärjestelmään siirtymisestä lisääntyisivät 200-300 miljoonaa euroa vuodessa.
Linja-autoliiton mukaan yritysvetoinen bussijärjestelmä olisi siirtymäaikojen jälkeenkin julkiselle vallalle edullisin toimintatapa. Sitä ei tuoreiden virkamieslinjausten mukaan voida jatkossa kuitenkaan käyttää kaupunkiseuduilla ja ELY-alueilla, koska julkisesti rahoitettuja kaupunki-, seutu- ja työmatkalippuja ei saisi kelpuuttaa yritysvetoisesti tuotetussa bussiliikenteessä.
Nykyisten seutulippujen katoaminen johtaisi valtakunnallisen bussiverkoston ja lippujärjestelmän hajoamiseen. Bussiliikenne kaupunkiseutujen ulkopuolella yritysten ylläpitämänä vähenisi merkittävästi, jolloin kunnat joutuisivat siitä vastaamaan. Yritystoimintaa, elämisen ja olemisen edellytyksiä sekä edes jonkinlaista palvelutasoa on kuitenkin voitava tulevaisuudessakin vaatia eri puolilla Suomea, myös maaseudulla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä järkevöittääkseen reittiliikenteen lupamenettelyä sekä mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen markkinaehtoisen reittiliikenteen ja sen myötä kaiken kaikkiaan elämisen mahdollisuuksien säilymisen myös haja-asutusalueilla?
Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2012
Jukka Kopra, kok
Liikenneministeri Merja Kyllösen vastaus
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jukka Kopran, kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 524/2012 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä järkevöittääkseen reittiliikenteen lupamenettelyä sekä mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen markkinaehtoisen reittiliikenteen ja sen myötä kaiken kaikkiaan elämisen mahdollisuuksien säilymisen myös haja-asutusalueilla?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Liikenne- ja viestintäministeriö on kesäkuussa 2012 toimittanut joukkoliikenteen toimivaltaisille viranomaisilleohjeen reittiliikennelupien käsittelemiseksi. Ohje on julkaistu myös ministeriön verkkosivuilla. Ohje kattaa muun muassa sellaiset tilanteet, joissa luvan hakijoita on useita.
Kaukoliikenteelle on määritelty valtakunnallinen liikenteen palvelutaso. Määrittely on liikenne- ja viestintäministeriön näkemys siitä, miten tätä valtakunnallista joukkoliikennettä tulisi kehittää vuosien 2012-2015 aikana. Palvelutaso ohjaa toimivaltaisia viranomaisia ja auttaa liikenteenharjoittajia kehittämään toimintaansa. Riittävällä palvelutasolla pyritään kansalaisten tasa-arvoisuuteen ja hyvinvointiin.
Linja-autoliikennetyöryhmä selvitti joukkoliikenteen järjestämistapavaihtoehtoja. Selvityksen lopputuloksena päädyttiin siihen, että liikenne voidaan järjestää joko markkinaehtoisesti tai EU:n palvelusopimusasetuksen mukaisin mallein julkisen tuen avulla riippuen siitä, mikä on kullekin alueelle tarkoituksenmukaisin vaihtoehto.
Joukkoliikenteen palvelutasoon vaikuttaa joukkoliikennerahoituksen kehittyminen. Ministeriö on asettanut selvitysmiehen selvittämään joukkoliikenteen ja muiden julkisin varoin toteutettavien henkilökuljetusten yhteensovittamista tavoitteena tehostaa julkista liikennettä ja turvata julkiset liikennepalvelut myös haja-asutusalueilla. Selvitysmiehen työn on määrä valmistua maaliskuun 2013 loppuun mennessä.
Liikenne- ja viestintäministeriö asettaa myös työryhmän selvittämään joukkoliikenteen julkisen rahoituksen tarkoituksenmukaista järjestämistä. Työryhmän työn on määrä valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. Lisäksi Liikennevirasto on saanut tehtäväkseen selvittää, miten lippu- ja maksujärjestelmiä voidaan hyödyntää markkinaehtoisessa liikenteessä. Selvityksen on määrä valmistua lokakuussa 2012. Selvityksen valmistuttua tehdään selkeä toimeenpano-ohjelma, jolla saadaan Suomeen käyttäjäystävällinen, yhteentoimiva joukkoliikenteen maksu- ja informaatiojärjestelmä.
Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2012
Katso myös kirjallinen kysymys eduskunnan sivuilla.
Jätä kommentti