Ikääntyvän ihmisen laadukas elämä edellyttää ajattelua, jossa vanhenevan ihmisen hyvinvointi nähdään paremmin arjen kautta. Elinympäristön kehittämisessä korostuvat konkreettiset asiat: lähipalvelut, mahdollisuus luontevaan sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa ja terveyspalvelujen saatavuus tarpeen mukaan.

Kuntalehdessä huhtikuussa 2011 Tanskan vanhustenhoitoa käsitellyt artikkeli korosti, että kodista tulee erittäin tärkeä kun ihminen vanhenee. Oma identiteetti on kiinteästi asunnossa tuttujen asioiden ympärillä. Vanhenevalle ihmiselle mahdollisuus pitää näistä asioista kiinni ei ole itsestään selvää. Ihmisen tarpeita pitää kunnioittaa kaikissa olosuhteissa, vaikka voimat vähenevät.

Suomessa on tehty monia vanhuspoliittisia ohjelmia, joiden tavoitteet ovat erittäin hyviä. Ongelmana ohjelmissa on, että laajat tavoitteet eivät loppujen lopuksi huomioi yksilön elämäntilanteen ainutlaatuisuutta riittävästi. Esimerkiksi omaishoitajien jaksamiseen ei olla viime vuosina keskitytty niin paljoa kuin olisi pitänyt.

Asumisen kodinomaisuutta on tuettava ja esimerkiksi senioriasuntojen lisäämiseen ja kehittämiseen on panostettava. Palvelujen on oltava lähellä ja ihmissuhteiden ylläpidon oikeasti mahdollista. Ongelmana on asumisen kalleus varsinkin keskusta-alueella. Tuetun palveluasumisen ja siihen liittyvien palvelujen kehittämistä onkin jatkettava tulevalla vaalikaudella voimallisesti.

Eräs näkökulma laadukkaaseen vanhenemiseen liittyen on vaalityössä tullut selkeästi esiin. Se on eläkeläisten riittävä toimeentulo erityisesti pelkän kansaneläkkeen avulla asuvien kohdalla. Heistä ei saa tulla väliinputoajia ja toisen luokan kansalaisia Suomessa. Inhimillisestä näkökulmasta tämän asian kuntoon saattaminen on työikäisten velvollisuus ja kiitos heitä edeltävien sukupolvien työtä kohtaan.