Yle raportoi 5.1. hallituksen työllisyystyöryhmien työn takkuavan pahasti. Töitä ollaan tehty jo pitkään, mutta mitään ei olla saatu aikaiseksi. ”Kokoukset ovat olleet lähinnä ympäripyöreää keskustelua tai puhetta lämpimikseen”, toteaa Ylen siteeraama osallistuja.

Asiaan vihkiytyneelle on hallitusohjelman julkaisusta eli viime keväästä lähtien ollut selvää, ettei suunnitelluilla toimilla ja hallituksen työskentelytavoilla saada työllisyysastetta nostettua siten, että sillä olisi myönteinen vaikutus valtion talouteen. Hallituksen suulla on kuitenkin myönnetty, että työpaikkojen määrän lisääminen on ratkaisevan tärkeää jotta maa pysyy raiteillaan. Aikaa on kulunut kohta jo yhdeksän kuukautta, mutta edes uskottavia visioita työpaikkojen lisäämiseksi ei ole syntynyt.

Timo Harakan lyhyen työministerin uran tuloksettomuus on silmiinpistävää. Hallituksen ensimmäinen talousarvio vähentää maasta 5000 työpaikkaa sen sijaan, että olisi tartuttu toimeen niiden lisäämiseksi. Ellei uusi työministeri Tuula Haatainen irtaudu hallitusohjelmasta ja toteuta edes oman ministeriönsä ehdotuksia, tulee hänen epäonnistumisensa olemaan vielä näyttävämpi. Surullista, sillä kuten todettu, ainakin osa hallituksen ministereistä on itsekin sanonut, että työpaikkojen määrän saaminen kasvuun on olennaista maamme tulevaisuuden kannalta.

Tällä hetkellä istuvista ministereistä Mika Lintilä taitaa olla ainoa, joka omaa aidon ymmärryksen työnteon ja talouden välisestä yhtälöstä. Siitä, että työpaikkoja on saatava syntymään nimenomaan yrityksiin, yritysten palkkaamiskynnystä on laskettava ja että työn teon on aina oltava kannattavampaa kuin köllöttelyn.

Hallituksen suunnitelmat ”päätösperäisten” työpaikkojen lisäämisestä tarkoittavat erityyppistä tukityöllistämistä ensi sijassa julkiselle sektorille. Tukityöllistäminen on arvokasta ja tärkeää työllistyville, mutta kyse on enemmänkin sosiaalipolitiikasta kuin työllisyyspolitiikasta, jolla saataisiin valtion talous oikealle raiteelle. On itsepetosta kuvitella, että jo hahmotellut toimet olennaisesti vaikuttaisivat työllisyyteen taloutta vahvistavasti.

Jos joku nyt miettii, että miten ihmeessä niitä työpaikkoja saataisiin syntymään ja ihmiset töihin, niin keinoja on kyllä kirjoitettu pilvin pimein. Perehtymisen voi aloittaa vaikka Työ- ja Elinkeinoministeriön omasta raportista ”Uudistuva työ ja yrittäjyys – visioista toteutukseen” vuodelta 2018. Pienellä googletuksella löytyy sen jälkeen runsaasti eri tahojen tekemiä selvityksiä, joissa esitetään aitoja ratkaisuja. Voi havaita, että ehdotukset ovat hyvin yhdensuuntaisia. Ne eivät kaikki ole mukavia etenkään vasemmistolle mutta silti pitää ihmetellä, mikseivät ehdotukset heille kelpaa. Sen sijaan, että kannettaisiin aidosti huolta ihmisten työllistymisestä, ajetaan maa mieluummin tuki- ja köllöttely-yhteiskunnaksi.

Ex-työministeri Harakalle eivät ainakaan kelvanneet edes nämä oman ministeriönsä ehdotukset. Lupaan yllättyä iloisesti, jos hallitus uskaltaa tämän TEMin selvityksen pohjalta tarttua toimeen aitojen työpaikkojen synnyttämiseksi ihmisille. Keinot ovat olemassa mutta mietin, miksei niitä sovelleta? Onko niin, ettei hallitus näköalattomuudessaan ymmärrä koko ongelmaa vai ymmärtää, muttei uskalla yrittää, kun ratkaisu vaatisi niin suurta omalta mukavuusalueelta irtautumista?

Taitaa kuitenkin olla niin, että vasemmistohallitus keskittyy työttömyystuilla elävien suosion kalasteluun lahjomalla heitä toisten rahoilla sen sijaan, että järjestäisi olosuhteet, joissa yhä useampi voisi saada töitä ja tulla toimeen omillaan.  Tämä maatamme taannuttava toiminta on vasemmiston ainoa keino yrittää pysyä vallassa.