Olin lauantaina 3.11. töissä taksinkuljettajana yövuorossa. Hankin alkusyksystä taksinkuljettajan ajoluvan ja ajoin viime viikonloppuna lauantai-illan ja sunnuntain vastaisen yön Taksi Petteri Eteläpään taksia Savitaipaleella.
 
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä on hyvä ottaa tuntumaa liikennealan töihin. Taksinkuljettajana toimiminen oli avartava kokemus, joka antoi uusia näkökulmia myös kansanedustajan työhön.
 
 
Taustaa
 
Olen ollut eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen lähes kahdeksan vuotta. Erityisesti kuluneella eduskuntakaudella taksiliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä on rajusti uudistettu ja nämä uudistukset on käsitelty valiokunnassa, jossa ovat olleet kuultavina useaan otteeseen Taksiliitto, Liikenneturva, liikennealan yrityksiä sekä käytännössä kaikki alaan liittyvät organisaatiot ja toimijat. Asiaan liittyen olen käynyt kymmeniä, ellen satoja keskusteluja taksiyrittäjien, kuljettajien sekä muiden alaan liittyvien toimijoiden kanssa.
 
Kiinnostukseni tätä alaa kohtaan on syntynyt lainsäädäntötyön kautta ja kun nyt viime aikoina on puhuttu siitä, että kuljettajatutkinto on mahdollisesti liian vaikea, päätin käydä itse testaamassa asiaa.
 
Tein taksinkuljettajan kokeen syyskuussa. Valiokuntatyössä kertynyt asioiden tuntemus antoi hyvän lähtökohdan Taksiliiton Timo Koskiselta saamani oppikirjan lukemiseen. En saanut kokeessa täysiä pisteitä, mutta läpi meni. Maksoin kokeen hinnan itse.
 
Mielestäni tällä hetkellä käytössä oleva taksinkuljettajan koe ei ole asiaan vakavasti suhtautuvalle henkilölle liian vaativa. Teoriakoe voisi olla jopa vaativampi. Karttakoe oli hankala sillä, vaikka osaan liikkua kotikaupungissani, niin en välttämättä muista mitä kaikkia katuja pitkin esimerkiksi Keskussairaalalle kaupungin toiselta laidalta sujuvammin ajetaan.
 
Tällä hetkellä eduskunnassa on käsiteltävänä esitys, jonka mukaan tästä karttakokeesta luovuttaisiin.
 
Kysyin Petteri Eteläpäältä mahdollisuudesta tulla ajamaan taksia –  ja hän ilmoittikin saman tien tulevan työvuoron päivämäärän ja kellonajan. Asia oli silla selvä.
 
Ajoon
 
Menin lauantaina 3.11. Savitaipaleelle. Työvuoron oli määrä alkaa kello 18.00. Savitaipaleen taksiyrittäjät ovat sopineet yhteisestä viikonloppupäivystyksestä vaikkei laki sellaista enää vaadikaan. Päivystyspaikkana on kirkonkylän keskustan taksikoppi.
 
Homma alkoi Eteläpään talleilla auton siivouksella ja pikahuollolla. Auto pestiin, vaihdettiin pari pimeää polttimoa sekä tarkistettiin ja lisättiin eri nesteitä tarpeen mukaan. Isäntä, eli Petteri, hoiti nämä työt, mutta omakin osaamiseni olisi näihin riittänyt. Huoltotoimien yhteydessä kyselin ajamiseen liittyviä yksityiskohtia: miten parhaiten löydän määränpään, miten kyydit välitetään jne.
 
Sain Petteriltä pikaperehdytyksen taksamittarin ja korttimaksulaitteen käyttöön sekä päivystyspuhelimen. Perehdytyksestä huolimatta jäi näiden laitteiden käytön suhteen vähän epävarma olo.
 
Petteri lupasi olla puhelimen päässä neuvomassa, jos tarvitsisin apua, mutta vastuu ajamisesta ja asiakaspalvelusta olisi yksin minulla. Tarkoitus oli suoriutua kaikista tehtävistä itse.
 
Ajoin taksikopille päivystykseen. Päivystyksessä olisi tänä iltana kaksi autoa ja kollega oli jo paikalla. Ensimmäinen kyytitilaus tuli reilun tunnin kuluttua.
 
Kerroin asiakkaalle, että tämä on ensimmäinen kyytini ja sain osakseni ymmärtäväistä myötätuntoa räplätessäni epävarmana taksamittaria. Laskutus onnistui, mutten muistanut tulostaa asiakkaalle kuittia. Ensimmäinen kyyti oli joka tapauksessa ajettu.
 
Tästä eteenpäin työvuoro sujui kyytejä ajaen ja niiden välillä kopilla päivystäen. Asiakkaat soittivat tilauksia päivystyspuhelimeen tai tulivat koputtamaan taksikopin ovelle. Ajoin aina kyydin jälkeen kopille, ellei tiedossa ollut jo seuraavaa ajoa. Lyhyin kyyti oli alle kaksi ja pisin noin neljäkymmentä kilometriä.
 
Välillä ärsytti, kun kortinlukulaite ei toiminut kunnolla maksamisen yhteydessä. Tähän ongelmaan liittyen jouduin pari kertaa soittamaan Petterille kysyäkseni neuvoa.
 
Tylsintä oli tietenkin taksikopilla odottelu. Aika kului tulevan viikon töihin valmistautuen sähköposteja ja muita asiakirjoja lukien. Onneksi kyytejä oli kuitenkin sen verran, että suurin osa ajasta kului ajossa eikä odottelussa.
 
Työvuoro päättyi yöllä neljän maissa, kun kollegan kanssa totesimme, että hiljaisuudesta päätellen asiakaspotentiaali on unten mailla. Luovutin auton pois ja ajoin omalla autolla Lappeenrantaan. Nukkumaan pääsin vähän viiden jälkeen aamulla.
 
Huomioita ja havaintoja
 
Moni asiakas ihmetteli, mikäs vieras mies täällä ajaa Eteläpään autoa ja aitoon karjalaiseen tyyliin osattiin kysellä kuskin taustoja, todellisia aikeita ja motiiveja työvuoron tekemiseen. Kävin illan aikana monia hyviä keskusteluja asiakkaiden kanssa. Otettiin myös yhteiskuvia ja ajettiin vähän hurukyytiäkin.
 
Asiakkaat olivat poikkeuksetta ystävällisiä eikä mitään ongelmia tai harmistuksen aiheita ollut. Aika usein väki tuli autolle niin vauhdikkaasti, etten ehtinyt nousta avaamaan ovea, vaikka tyylikäs asiakaspalvelu tätä edellyttäisikin.
 
Pärjäsin ajossa ilman mainittavaa paikallistuntemusta. Lupakokeessa tentin Lappeenrannan kadut, mutta sillä osaamisella ei tietenkään muualla kuin Lappeenrannassa perille löydä. Asiakkaat olivat joustavia ja ymmärtäväisiä kysyessäni ajo-ohjeita. Tarvittaessa käytin myös navigaattoria ja aina pääsimme perille.
 
Palkka

Tein töitä 10 tuntia. Tänä aikana ajoin 12 ajoa ja kilometrejä kertyi 164. Yön kassa oli 245,80 €. €. Yleinen käytäntö alalla on, että kuljettajan palkka on 35% verottomasta myynnistä, joten tässä tapauksessa kuljettajan osuus oli 78,21 € (7,82 €/h), verojen ja pakollisten työnantajamaksujen jälkeen 46,92 € (4,69 €/h). En nostanut palkkaa tekemästäni työstä, mutta työnantajan laskelman mukaan tekemäni työ kaikkine sivukuluineen olisi maksanut hänelle noin 120 €.
 
 
Tämä pistää miettimään ja tästä voidaan tehdä joitain johtopäätöksiä:
 
Ensinnäkin, tämän vuoron perusteella palkka on pieni. Jos ajojen määrä olisi koko kuukauden tällä tasolla ja vakio, olisi bruttokuukausipalkka 1251 (7,82 x 160 h) ja käteen jäisi noin 750 euroa. On selvää, että kokoaikaisesta työstä se olisi liian vähän. Kyseinen ilta oli kuitenkin normaalia hiljaisempi, eli todennäköisesti ansiotaso olisi suurempi.
 
Toiseksi, yhteiskunnallisten maksujen osuus työn teettämisen yhtälöstä on liian suuri. Kun verrataan työn teettämisen hintaa (tässä tapauksessa 120) ja työntekijän käteen siitä päättyvää osuutta (46,92) havaitaan, että suurin osa menee yhteiskunnallisiin maksuihin ja pienempi osuus työn hinnasta päätyy tekijälle. Ei ihme, että monien mielestä Suomessa ei kannata työllistää. Tämä ei tietenkään koske pelkästään taksialaa.
 
 
Kaiken kaikkiaan työvuoron ajaminen taksinkuljettajana  oli hyvin positiivinen kokemus. Oli avartavaa tehdä sitä työtä, johon liittyviä asioita eduskunta ja Liikennevaliokunta käsittelee. Yhden työvuoron perusteella voin jo todeta, että taksinkuljettajan ammatti on raskasta työtä, jossa vaaditaan malttia sekä hyvää ihmistuntemusta. Omalta osaltani työvuoro sujui tällä kertaa hyvin, eikä mitään ongelmia tai hankaluuksia ollut. Monesti niitä voi kuitenkin olla ja tällöin kuljettajan on osattava ne ratkoa.
 
Yritän seuraavaksi päästä ajamaan Uber-kyytejä sekä iltavuoron ajoa kaupunkiympäristössä, todennäköisesti kotikaupungissani Lappeenrannassa.

Iltalehti teki ajovuorostani jutun:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/835218e4-46a1-4dbe-9382-6d58abda5810_pi.shtml
 
Jos haluat tutustua aiempaan vastaavanlaiseen työkokeiluuni, niin lue täältä päivästäni kotisairaanhoidossa:  http://jukkakopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229100-paiva-kotisairaanhoidossa