Venäjän hyökkäyssodan myötä Kaakkois-Suomen haasteet kärjistyvät. Sodan johdosta on peruuntunut monia valtion päättämiä isoja hankkeita. Turismi ja rajakauppa eivät tuo tuloja entiseen malliin. EU-rahoitusta on menetetty. Kun näitä uusia haasteita tarkastellaan jo olemassa olevien kuten väestön ikääntymisen, työttömyyden, investointien vähyyden ym. kanssa, on selvää, että on tehtävä paljon töitä Kaakon elinvoiman varmistamiseksi.

Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että alue ei kehity muun Suomen kanssa samaa vauhtia, mistä syntyy uudenlaisia ongelmia, joista vähäisin ei ole alueen väestön tyytymättömyys. Tällaista tilannetta voi myös Venäjä yrittää hyödyntää hämmentämällä ja herättämällä eripuraa ja tällä voi olla koko Suomeen vaikutusta. Siksi Kaakkois-Suomen elinvoiman varmistaminen ei ole aluepolitiikkaa, vaan koko Suomen turvallisuuskysymys. 

Kaakkois-Suomen raja Venäjän kanssa on myös EU:n ja Venäjän raja, Naton ja Venäjän raja, lännen ja idän raja. Rajamaakunnissa on asioiden oltava kunnossa ja niillä on oltava tasavertaiset menestymisen mahdollisuudet ja tuki kuin muullakin Suomella. Kaakkois-Suomen elinvoimakysymykset ovat näin ollen siis myös jo geopoliittisestikin tärkeitä. EU:n itärajalla on asioiden oltava kunnossa.

Kaakkois-Suomi tarvitsee valtiolta ja EU:lta kunnon suunnitelman ja myös rahallista tukea. Kun eduskuntavaalit ovat ohi, on alueen kansanedustajat saatava tekemään yhteistyötä ja viemään määrätietoisesti eteenpäin alueen asioita niin valtion kuin Euroopan Unioninkin tasolla.