Suomen turvallisuuteen kohdistuu tänä päivänä enemmän haasteita kuin pitkään aikaan. Vaikkei maahamme kohdistukaan suoraa sotilaallista uhkaa, on Euroopan turvallisuustilanne vakavalla tavalla kiristynyt Venäjän ryhmittäessä joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle. Kotimaassa järjestäytynyt rikollisuus kasvaa ja erilaiset huumeparonit kekkaloivat julkisuudessa median suotuisalla myötävaikutuksella. Ihminen hakataan kuoliaaksi Kaivopuistossa, eikä henkirikoksesta nosteta syytettä kun on epävarmuus, kuka tapahtumaan osallistuneista epäillyistä kuolettavan iskun antoi. Jengirikollisuus pääkaupunkiseudulla leviää ja raaistuu. Myös poliisi on toistuvasti ilmaissut huolensa tilanteesta.

Eduskuntakeskusteluissa olemme useasti vaatineet valmiuslain päivittämistä siten, että turvapaikkajärjestelmää hyödyntävä hybridivaikuttaminen, eli Suomeen kohdistuva hyökkäys ihmisiä hyväksikäyttämällä voitaisiin paremmin estää. Tällä hetkellä lainsäädäntömme ei anna mahdollisuutta rajoittaa turvapaikan hakemista. Siksi laki tulee päivittää siten, että tarvittaessa Suomi voi olla vastaanottamatta turvapaikkahakemuksia. Näin voitaisiin estää vuoden 2015 itärajallamme tai viime syksynä Valko-Venäjän ja Puolan rajalla syntyneet tilanteet, joissa ihmisjoukkoja työnnetään rajan yli hakemaan turvapaikkaa ilmeisenä tarkoituksena haitanteko yleiselle järjestykselle, maan taloudelle ym. Hallitus on ilmaissut valmiuslain päivittämistarpeen, muttei pidä asian kanssa mitään kiirettä. Tämä on mielestäni virhe, sillä lainsäädännön aukko olisi pienellä vaivalla tukittavissa, mutta sen välitön hyöty signaalivaikutuksineen olisi suuri. Ihmettelen, miksi oikeusministeri Henriksson ei tahdo toimia ripeästi asian ratkaisemiseksi.

Suuria huumerikoksia on saatu ratkaistua ja niistä on käyty oikeutta pitkään. Tekijät ovat saaneet pitkiä tuomioita ja tapaukset ovat olleet runsaasti esillä. Suomen poliisi on tehnyt erittäin hyvää työtä ratkoessaan nämä rikokset ja saattaessaan huumekauppiaat oikeuden eteen. Julkisuudessa poliisi ei kuitenkaan ole saanut erityistä kiitosta onnistumisistaan, vaikka aihetta ylistykseen olisi. Sen sijaan erilaiset huumeparonit ja muut apurit pällistelevät lehtien etusivuilla ja pahimmista konnista tehdään tv-sarjoja. Median tapa nostaa vakaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä jalustalle todellisten sankareiden, eli maamme poliisien sijaan, on huolestuttava ja haitallinen ilmiö.

Poliisi on pitkään ilmaissut huolensa jengirikollisuuden kasvusta ja raaistumisesta. Oppositiopuolueet ovat ottaneet kantaa asian ratkaisemiseksi ja Kokoomus esittääkin 11.2. julkaisemassaan paperissa useita konkreettisia toimia jengirikollisuuden kuriin saamiseksi. Suomessa tapahtuva jengiytyminen muistuttaa Ruotsissa aikanaan tapahtunutta kehityskulkua muun muassa siinä, että pääsääntöisesti jengiläiset ovat maahanmuuttaja- tai ulkomaalaistaustaisia ja silmitöntä väkivaltaa käytetään mitättömältä tuntuvissa tilanteissa. Ruotsissa on jo tunnustettu maahanmuuttopolitiikan epäonnistuminen ja jengi-ilmiön osalta voi todeta Suomenkin maahanmuuttopolitiikan epäonnistuneen surkeasti.

Hallitus ei kuitenkaan kyselytunnin 10.2. perusteella asiaa näin näe, vaan puhuu ”nuorisosta”, ikään kuin kyseessä olisi kaikkia suomalaisia nuoria riivaava ilmiö. Ei ole, kuin korkeintaan uhrin asemassa. Samaisessa kyselytuntikeskustelussa vasemmistoministerit pyrkivät syyllistämään huolensa esiin tuoneita kansanedustajia ulkomaalaisvastaisuudesta. Jengirikollisuus on ilmiönä yksi merkki Suomen maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta ja asiaan on puututtava Kokoomuksen esittämin keinoin ennen kuin jatkamme yhtään pidempään.

Suomen turvallisuutta voitaisiin parantaa helpostikin. Poliisin rahoitus on saatava kuntoon ja varmistettava, että poliisin virkojen määrä saadaan yleispohjoismaiselle tasolle. Valmiuslakia tulee muuttaa nopeasti siten, että turvapaikkahakemusten vastaanotto voidaan keskeyttää. Jengirikollisuuteen tulee puuttua Kokoomuksen esittämin keinoin, muun muassa rangaistuksia koventamalla ja mahdollistamalla rikoshyödyn takavarikointi jengiläisiltä ripeästi. Myös maahanmuuttopolitiikkaa tulee tiukentaa siten, että rikoksiin syyllistyneet palautetaan vääjäämättä kotimaihinsa ja oleskelulupien suhteen suositaan henkilöitä, joiden kotoutumisennuste on hyvä. Näitä toimia olemme hallitukselle esittäneet lukuisia kertoja, mutta ministereillä ei tunnu olevan tahtoa saada asioita järjestykseen.