Kela julkaisi vastikään selvityksen, jonka mukaan 75 prosenttia humanitäärisin perustein Suomeen tulleista ulkomaalaisista elää sosiaaliturvan varassa. Toisin sanoen liian harva turvapaikan saanut tekee töitä. Se, että kolme neljästä turvapaikan saaneesta elää sosiaaliturvalla, on ehdottomasti liikaa.

Vaikuttaa siltä, että maahantulijoita halutaan kotouttaa sosiaalipalvelujen käyttäjiksi sen sijaan, että heitä pyrittäisiin aidosti työllistämään: on kuvaavaa, että Kelan verkkopalvelun kautta erilaisia yhteiskunnan tukia voi hakea 12 eri kielellä, mutta TE-keskuksen työvoimapalveluiden kautta töitä vain kolmella kielellä. Tämä ei anna Suomesta kuvaa ahkerien työtä tekevien ihmisten maana.

Siksi on välttämätöntä, että työn hakuun on luotava enemmän kanavia ja samanaikaisesti rahanjakoa on vähennettävä. Suomen on oltava valikoivampi sen suhteen, keihin humanitäärinen apu ja oleskelulupa kohdistetaan. On keskityttävä heihin, joiden kotoutumis- ja työllistymisennuste sekä omat tosiasialliset kyvyt ja ennen kaikkea tahto ovat parhaat. Tulijoiden omissa motiiveissa eroja. Ystäväni meni seitsemän vuotta sitten naimisiin venäläisen Elenan kanssa ja tämä muutti Suomeen. Täydellisenä ummikkona maahan tullut Elena on täällä opiskellut kaksi ammatillista tutkintoa, opetellut Suomen kielen ja tehnyt koko ajan opiskelun ohessa töitä. Nyt hän on yrittäjä.

Kaverini Didar tuli muutamia vuosia sitten Suomeen opiskelemaan ja on nyt yrittäjä ja vastaa useista ravintoloista. Tällaisista maahanmuuttajista voi moni suomalainenkin ottaa mallia.

Toisaalta, maassamme on edelleen vuoden 2015 suuressa turvapaikanhakija-aallossa tulleita henkilöitä, jotka eivät vieläkään osaa Suomea eivätkä ole töissä, vaikkei mitään esteitä ole.

Tunnen perustuslain ja olen perehtynyt Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin. Tästä huolimatta ennustan, että tulevaisuudessa Suomen on luovuttava nykyisestä olemiseen perustuvan sosiaaliturvan periaatteesta ja siirryttävä Suomen kansalaisuuteen tai täällä tehtyyn työuraan perustuvaan oikeuteen nauttia hyvinvointiyhteiskunnan palveluista.

Nykyinen käytäntö ottaa vastuulle lähes kaikkien tänne keinolla millä hyvänsä päätyvien ihmisten hyvinvointi ei levottomammaksi muuttuvassa maailmassa kanna pitkälle. Maamme menestys on rakentunut työn teon varaan. Sitä odotamme omilta kansalaisiltamme. Sitä pitää vaatia kaikilta tänne tulevilta. Se on tärkeä viesti myös maamme ulkopuolelle.