Vähän aikaa sitten juuri eduskunnassa käytävän hallitusohjelmakeskustelun aikaan piti pohjoismaiden neuvoston kansalais- ja kuluttajavaliokunta kokoustaan Färsaarilla. Olen kyseisen valiokunnan jäsen ja matkustin kokoukseen.

Ennen matkaan lähtöä huoleni oli suuri kuinka hallitusohjelma saadaan hyväksyttyä mikäli olen poissa, mutta puhemies määrää ja tuore kansanedustaja luonnollisesti matkustaa sinne minne käsketään.

Färsaaret ovat Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja ne sijaitsevat Pohjois-Atlantilla suurinpiirtein Iso-Britannian ja Islannin puolessavälissä. Saariryhmä koostuu 18 yksittäisestä saaresta ja alueella asuu n. 50 000 ihmistä. Pääkaupunki on Torshavn, jossa on n. 20 000 asukasta. Färsaarten pääelinkeinot ovat kalastus ja lampaankasvatus.

Kansalais- ja kuluttajavaliokunnan kokouksessa käsiteltiin aihepiirin asioita minkä lisäksi valiokunta perehtyi Färsaarten hallintoon ja kansalaisoikeuksiin. Kokouksen mielenkiintoisimpia asiakohtia oli antibioottiresistenssin leviämisen ehkäiseminen ja sen vaikutusten minimoiminen. Ongelma on ajankohtainen erityisesti mm. tänä keväänä mellastaneen EHEC-bakteeriepidemian johdosta. Pohjoismaiden neuvosto on ollut asiaan liittyvän hallinnollisen tutkimuksen ja lainsäädännön valmistelun edelläkävijä Euroopassa.

Asian tiimoilta Pohjoismaiden neuvosto on järjestänyt ammattilaisseminaareja ja niiden tuloksia käytiin kokouksessa läpi. Ensi syksynä valmistunee yhteispohjoismainen ohjeisto kuinka antibioottiresistenssiä vastaan käytävää kamppailua voidaan tehostaa.

Färsaarten hallintoa ja yhteiskunnan toimintaa käsiteltäessä yksi ongelma nousi ylitse muiden. Meillä Suomessa käydään ajoittain voimakastakin keskustelua maahanmuutosta, mutta fäärien ongelma on päinvastainen – maastamuutto. Aikana, jolloin moni hinkuaa pääsyä Eurooppaan tämä voi kuulostaa erikoiselta. Ymmärrettäväksi asia tulee paikanpäällä ympäristöä havainnoidessa ja tilastolukuja tarkastellessa. Saarten pääelinkeinot – kalastus ja lampaankasvatus – ovat käytännössä myös ainoat elinkeinot.  Färsaarilla ei kasva yhtään puita ja kaikkien vuorten rinteet ovat täynnä lampaita. Satamat ja vuonojen laiturit ovat täynnä kalastusveneitä. Keskilämpötila saarilla on talvella n. 3 C ja kesällä n. 10 C. Aurinkoisia päiviä on paikallisten mukaan 4-10 kpl vuodessa eli saarilla on ainainen syksy.

Maastamuutto ilmenee siten, että nuoret ja erityisesti nuoret naiset muuttavat pois Färsaarilta opiskelemaan lähdön myötä. Färsaarelaiset nuoret lähtevät opiskelemaan Tanskaan, Norjaan tai Englantiin. Hyvin harva palaa. Perinteisten elinkeinojen harjoittaminen ei kiinnosta vaikka ne olisivatkin taloudellisesti kannattavia. Tästä seuraa ikäpyramidin vinoutuminen ja vanhusväestön suhteellisen osuuden kasvu. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin, samankaltainen ongelmahan meillä on täällä Etelä-Karjalassakin, mutta onneksi poismuutto ilmiönä on meillä olennaisesti lievempi.

Osittaiseksi ratkaisuksi färsaarelaiset kaavailevat oman yliopiston perustamista. Näin nuoret saataisiin pysymään saarilla vähän pidempään ja ehkä he vartuttuaan harkitsisivat lähtöä toisen kerran. Toivotan heille onnea hankkeessaan.

Mielenkiintoinen havainto oli myös nuorten koululaisten työllistäminen. Lähes jokaiselle nuorelle pyritään löytämään kesätöitä. Niinpä kaupungilla näkyi runsaasti yläkouluikäisiä nuoria mm. kadunlakaisutehtävissä ja ikkunoita pesemässä kaupungin varustus yllään.  Tästä meilläkin voitaisiin ottaa oppia.

Henkilökohtaisesti sykähdyttävintä oli havainnoida Färsaarten eläintaloutta. Lampaat todellakin asustivat rinteillä omin päin vailla sen kummempia karsinoita tai lampoloita. Avatessani ensimmäisenä aamuna hotellihuoneeni verhot sisään rinneikkunasta tuijotti lammas ja pari kiliä. Niinikään omakotitalojen ja ravintoloiden takapihoilla ym. eleli lampaita, ankkoja, sorsia jne. ikään kuin perheenjäseninä. Samankaltainen kulttuurihan on vallalla eteläisessä Euroopassa. Ihmettelen, miksi meillä Suomessa on eläintenpidosta tehty niin hankalaa, ettei moinen meillä tulisi kuuloonkaan. Ei färsaarelainen lammasruoka Lemin särää voita, mutta saarten tuulessa ja tuiskussa kasvanut luomulammas on omaa luokkaansa.