Näinä päivinä hallitus kokoontuu ensi vuoden budjetin kehysriiheen pohtimaan valtion tulevien aikojen menoja ja tuloja. Jokaiselle on selvää, että tällä hetkellä Suomi on pahassa taloudellisessa ahdingossa ja kuten olemme saaneet pääministeriltä kuulla, on kehysriihessä pohdittava ja tehtävä esityksiä massiivisesta usean miljardin menosopeutuksesta.

Miten tähän on tultu ja miksi asiat ovat näin huonosti? Talouskasvua ei ole. Vienti supistuu koko ajan. Huoltosuhde heikkenee. Kaikki maksaa liikaa. Suomessa ei kannata tehdä mitään. Siinä muutama syy näin alkajaisiksi.

Ajat eivät ole niinkuin ennen

Päätettiinpä hallituksen sopeutusriihessä millaisia menojen sirkkelöintejä tahansa, on muutamia asioita, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Ensimmäinen ohjenuora on se, että sopeutuksen tulee painottua oikeasti menojen supistamiseen eikä verojen korotuksiin. Niiltäkään ei voitane välttyä, mutta jokainen veronkorotus vaikeuttaa kasvu-uralle pääsyä ja taitamattomasti toteutettuna estää sen pitkäksi aikaa. Suora säästäminen – siis menojen pienentäminen sen sijaan vähentää tarvetta verojen korotukseen tai lainanottoon.

Aikoinaan huonoista ajoista selvittiin odottelemalla maailman suhdannekäyrien kääntymistä nousuun, siinä sivussa saatettiin devalvoida vähän. Ennen tämä riitti siihen, että lomautetut työntekijät kutsuttiin takaisin töihin, tehtaiden pilleistä alkoi taas kuulua iloinen vihellys ja talous kääntyi nousuun. Tällaista ei enää tapahdu, ellemme tee täällä Suomessa radikaaleja toimenpiteitä pk- ja kasvuyritysten toiminta- ja rahoitusedellytysten parantamiseksi.

Perinteisiin vanhan liiton teollisuus- ja suuryrityksiin ei nykyolosuhteissa synny uusia työpaikkoja eikä niistä kerran ulkomaille siirretty tuotanto palaa Suomeen. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että uudet työpaikat syntyvät yrityksiin, jotka tällä hetkellä luokitellaan pk-yrityksiksi. Nämä yritykset tulee saattaa tukevaan kasvuun.

Tarvitsemme rohkeita päätöksiä

Vastikään julkaistu nk Stadighin raportti pureutuu siihen, miten Suomessa parannetaan olosuhteita, että edellä mainittu on mahdollista. Työryhmä esittää mm. verotuksen muutoksia jotka ovat erittäin kannatettavia asioita. Työvoiman tarjonnasta tulee pitää huoli. Nämä ovat mielestäni hyviä keinoja synnyttää yrittämiselle positiivinen ilmapiiri ja herättää intoa pk-yrityksissä.

Kriittisesti suhtaudun työryhmän esitykseen valtion yritysomaisuuden poismyymisestä. Mielestäni parempi vaihtoehto olisi terävöittää huomattavasti omistajaohjausta ja näiden yritysten toimintaa.

Noin kuukausi sitten työ- ja elikeinoministeriö julkaisi Jorma Elorannan vetämän työryhmän raportin siitä, kuinka Suomi saadaan takaisin taloudellisen kasvun uralle. Eloranta esitti 40 yksityiskohtaista toimienpidetta talouden ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Elorannan ja Stadighin raportit tukevat toisiaan ja mielestäni kummassakin esitettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoa tulee harkita vakavasti.

Selvää on, etteivät Stadigh ja Eloranta ratkaise akuuttia ensi vuotta koskevaa ahdinkoamme, mutta heidän esittämiensä ajatusten toteuttamisella palautamme Suomen takaisin kasvu-uralle. Suomesta pitää tehdä maailman paras maa yrittämiselle – se turvaa hyvinvointiyhteiskuntamme säilymisen ja näiden raporttien toimenpiteet ovat ensimmäinen askel tällä tiellä.

Stadighin raporttiin voi jokainen kiinnostunut tutustua osoitteessa http://www.vm.fi . Jorma Elorannan työryhmän raportti löytyy osoitteesta http://www.tem.fi .

Jukka Kopra
Kansanedustaja