Kun seuraa valtakunnanpolitiikkaa ja maamme haasteita – omista arkipäivän hankaluuksista puhumattakaan – jää helposti huomaamamatta, että meillä Etelä-Karjalassa itseasiassa menee aika hyvin.

Keskustelessa muiden maakuntien edustajien kanssa, Etelä-Karjalan tulevaisuus nähdään valoisana. Ja niinhän se onkin. Näinä vaikeina aikoina meillä tapahtuu taloudellista kehitystä ja tehdään uusia investointeja enemmän kuin muualla.

Nyt jos koskaan Etelä-Karjala on mahdollisuuksien maakunta. Meillä on olennaisesti paremmat menestymisen mahdollisuudet verrattuna moneen muuhun maakuntaan Suomessa. Muualla Suomessa ollaan usein jopa kateellisia asemastamme lännen ja idän portinvartijana.

Nämä meille suodut mahdollisuudet pitää hyödyntää. Hyödyt eivät tule itsestään, vaan niiden kotiuttamiseksi on tehtävä paljon töitä. Sekä maakunnan sisäiseen kehitykseen että Venäjän kanssa tehtäviin yhteisiin hankkeisiin on panostettava. Lähitulevaisuudessa alkavien uusien Eakr- ja ENI -rahoituskausien myötä tähän työhön on hyvät mahdollisuudet.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?

On kehitettävä Saimaata matkailukohteena. Pitää varmistaa kansainvälisen lentokentän säilyminen maakunnassa. Valtatie 6 on saatava kuntoon. Rajatarkastusresursseja on saatava lisää. Lappeenrannan ja Viipurin välille pitää saada kunnon valtatietason yhteys. Imatran kaksoisraide on tehtävä ja junaliikenteen rajanylityspaikka saatava kansainväliseksi sekä tavara- että matkustajaliikenteelle. Hyvinvointiyrittäjyyttä pitää kehittää. Terveysmatkailulle on annettava mahdollisuus. Parikkalaan pitää saada kansainvälinen raja-asema.

Ja paljon muuta. Lista ei ole täydellinen.

Vaikka asemamme Venäjän rajalla on houkutteleva, ei pidä innostua liikaa ja sortua koheltamiseen, vaan tehdä suunnitelmallista, määrätietoista ja pitkälle kantavaa työtä avoimen hallinnon periaatteiden mukaisesti. Pitää myös muistaa, että pelkän Venäjä-kortin varaan emme voi maakuntamme tulevaisuutta laskea vaan muutakin perustaa on kehitettävä. Se koituu kaikkien eteläkarjalaisten eduksi.

Kunta- ja sote-uudistuspohdinnan lomassa välillä putkahtaa keskusteluun maakuntien rooli ja asema tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on liian varhaista ottaa kantaa maakuntahallinnon tulevaisuuteen. Se on kuitenkin varmaa, että myös maakuntaliittojen on kehitettävä toimintojaan ja tehtävä yhteistyötä. Erityisen hyödyllistä voisi olla Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Savon maakuntien yhteistyön tiivistäminen entisestään – ovathan ongelmamme ja mahdollisuutemme hyvin samankaltaisia.