Otin vastaan SuPerin hoiva-arkityöhaasteen ja olin päivän töissä hoitotehtävissä viime torstaina 5.1.2017. Työpaikkani oli Savitaipaleella kotihoitoyksikössä ja tein täyden työvuoron hoitajan työparina.

Työpäivä oli mielenkiintoinen, rankka ja ajatuksia herättävä. Opin paljon.

Nopeatahtista kiertämistä

Aamuvuoro alkoi kello 7.00. Heti aamukuuden jälkeen suuntasin Skodan keulan kohti Savitaipaletta. Ohjeeksi oli annettu, että työpaikalla on oltava hyvissä ajoin ennen työvuoron alkua.

Työvuoro aloitettiin nopealla ”käskynjaolla”, jossa käytiin kiertolistat läpi – keiden luona kukin kiertää ja mitkä ovat viimeisimmät potilaan hoidon kannalta tärkeät kuulumiset. Radion aikamerkin ääni ehti tuskin vaieta kun olimme sitten jo hoitajan kanssa kierroksella. Sanna Lantta oli työparinani koko työpäivän ajan ja hänen johdollaan tein mitä kulloinkin piti.

Kiersimme aamun eri asiakkaiden luona ja autoimme erilaisissa askareissa. Osa heistä oli jo jalkeilla saapuessamme kun taas osa nukkui vielä. Tehtävämme olivat monenlaisia: annosteltiin lääkkeitä, annettiin kipupiikkejä, avustettiin hygieniaan ja wc-käynteihin liittyvissä asioissa, käännettiin asentoa, keitettiin puuroa ja kahvia, tiskattiin ja vaihdettiin kuulumisia.

Kotikäynnit vaihtelivat kestoltaan ja tehtäviltään eikä aina etukäteen tiennyt, kauanko kussakin paikassa aikaa kuluu.

Hieman ennen kello 10 suuntasimme takaisin kotihoidon toimistolle. Juotiin kahvit, syötiin eväitä ja samalla päivitimme tilannekuvaa ja tehtäviä muiden kanssa.

Kierros jatkui suurinpiirtein samoissa merkeissä kuin aamullakin. Lounasajan lähestyessä autoimme suihkutuksissa, tiskasimme ja teimme muutoinkin samoja töitä kuin aamullakin. Ateriapalvelu toimitti asiakkaille kotiin ruoat.

Puolilta päivin tehtiin pikainen taukopyrähdys taas toimistolle. Lounaseväänä oli ruisleipää ja keitettiin kahvit. Hyvin maistui :-).

Lounastauon jälkeen jatkoimme kierrostamme. Kävimme kotikäyntien lisäksi myös palvelukoti Valkamassa avustamassa lounaan jakelussa. Kellon lähetessä puolta kahta kaikki työlistalla olleet tehtävät oli tehty ja palasimme toimistolle kirjoittamaan raportteja. Työvuoro päättyi 14.15. Olo oli sellainen, että tunsi työtä tehneensä.

Pidä huolta kunnostasi!

Päivän mittaan koin ja opin paljon uutta ja ainutlaatuista ja sulateltavaa riittää.

Päällimmäisin havaintoni on se ilo, ammattitaito ja riuska ote joka tapaamillani työn tekijöillä on. Ihailtavaa. Nämä hoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti rankkaa työtä positiivisella asenteella. Käsitykseni vahvistui, että hoitotyö on tärkeää ihmisten ihmisille tekemää työtä, jota ei voi korvata millään.

Ihmisen liikkumiskyky on hyvinvoinnin kulmakivi. Kun kyky liikkua heikkenee iän tuomien vaivojen johdosta, elinpiiri voi alkaa supistua ja riski negatiiviselle kierteelle on suuri. Siksi omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen on tärkeää jo nuorella iällä. Kun olet hyvässä kunnossa, pystyt todennäköisesti säilyttämään toimintakykysi pidempään, vaikka aika vaikeuksia tiellesi kasaisikin.

Edelleen, kyky hallita normaalit kodin arkiaskareet, erityisesti ruoanlaitto ja siivous, vaikuttavat elämän laatuun vanhempana. Tästä syystä, tämän työpäivän havaintojen perusteella, naisilla on kodeissaan paremmat oltavat kuin miehillä.

Muita havaintoja

Kotihoidon yksikössä jossa olin, työskentelee pääasiassa naisia, mutta pari miestäkin on joukossa. Porukka on positiivista ja reipasta. Tervehdittäessä kaikkien kädenpuristus oli jämäkämpi kuin usealla kansanedustajalla.

Osa hoitajista joutuu käyttämään hoitokierroksilla omaa autoaan. Ajon luonne on hyvin kuluttavaa: autolla ajetaan muutama sata metriä kerrallaan ja moottori sammutetaan 10-15 minuutiksi kotikäynnin ajaksi. Startteja kylmällä moottorilla tulee päivän aikana kymmeniä ja konetta ei voi ajaa kunnolla lämpimäksi. On päivänselvää, ettei oman auton käytöstä maksettava yleinen kilometrikorvaus kata siitä aiheutuvia kuluja. Pakkaskelillä polttoainetta kuluu runsaasti auton tekniikan poikkeuksellisesta rasittumisesta puhumattakaan. Mielestäni työnantajan tulee korvata hoitajille oman auton käytöstä tavanomaista kilometrikorvausta suurempi summa. Ei ole oikein, että työntekijä maksaa itse työtehtävien vaatimasta liikkumisesta, mikä on tämän hetkinen tilanne.

Työvuoron aikana havaitsin, että näille potilaille hoitokäynti on odotettu ja iloinen asia. Vaivoista huolimatta tunnelma oli myönteinen ja keskustelu mukavaa. Tiedän, ettei tämä ole itsestäänselvyys ja hoitotyötä joudutaan tekemään myös synkemmissä olosuhteissa, mutta tällä kertaa näin.

Tapaamani asiakkaat olivat vaihtelevan kuntoisia ja joukkoon mahtui myös vuodepotilaita.

Hoitajat joiden kanssa työskenteilin ovat ammattitaitoista ja myönteistä porukkaa. Heidän hoidossaan on hyvä olla. Oikeata superväkeä!

Hienointa oli tietysti kuulla työparilta päivän päätteeksi, että minustakin oli ollut apua :-).