EU komissio on antanut esityksen asedirektiivin muuttamisesta. Esitettäviä muutoksia ovat mm. tiettyjen puoliautomaattiaseiden kategorinen kielto, deaktivoitujen aseiden kielto ja näiden kaikkien takavarikointi korvauksetta haltijoiltaan. Tällaisia aseita ovat mm. reserviläistoiminnassa ja metsästyksessä käytettävät aseet.
Direktiivi lienee on ollut valmisteilla jo jonkin aikaa, mutta se on tuotu päätöksentekoprosessiin pikavauhtia Pariisin 13. päivän tragedian jälkeen. Jäsenmaita vaaditaan hyväksymään esitys nopeutetussa aikataulussa.
Pariisin tapahtumat olivat hirvittäviä, eikä sellainen saa toistua, mutta on naivia kuvitella, että terrorismiongelma ratkaistaisiin direktiiviesityksen toimilla.
Asedirektiiviesitys on huono
Suomen kannalta esitys on huono ja vaarallinen maamme turvallisuudelle. Sitä ei tule hyväksyä eikä soveltaa sellaisenaan käyttöön Suomessa. Direktiivi vaikuttaisi heikentävästi maanpuolustuskykyymme ja maanpuolustustahtoon.
Suomi on jo ilmoittanut tekevänsä kansallisen varauman direktiivin soveltamiselle maanpuolustusperusteella. Tällainen poikkeus ja sen soveltaminen reserviläisiin olisi torjuntavoitto ja vähin mihin pitää pyrkiä.
Maamme puolustus nojaa reserviläisjärjestelmään ja luonnollisesti reserviläisten on voitava ylläpitää ampumataitoaan harjoittelemalla omilla aseillaan ja patruunoillaan. Asemamme poikkeaa keski-euroopasta ja edellyttää laajaa ja nopeaa kykyä puolustaa aluettamme ja täällä olevia ihmisiä hätätilanteessa myös voimakeinoin. Siksi reserviläistoiminnan jättäminen direktiivin ulkopuolelle on perusteltua ja uskon sen myös EU:n silmissä riittävän syyksi olla noudattamatta direktiiviä siltä osin.
Ammunta on hyvä harrastus eivätkä harrastajat aiheuta vaaraa toisten turvallisuudelle. Tilastollisesti tarkasteltuna ammunnan harrastajat ovat keskimääräistä suomalaista nuhteettomampaa väkeä. Syykin tähän on selvä: aseiden hallussapitoluvat voi menettää mikäli syyllistyy rikokseen, kuten esimerkiksi rattijuopumukseen.
Esitystä voimakkaasti kannattavissa EU-maissa tilanne on toisenlainen. Näissä maissa on palkka-armeijat, ampumaharrastus on marginalisoitu ajat sitten eivätkä maiden puolustusdoktriinit tunnista uhkaa, jossa laaja osa väestöstä jouduttaisiin mobilisoimaan armeijaan saati sitten, että mobilisoitavilta tulisi edellyttää ampumataitoa.
Ammunnan harrastajat ovat myös saattaneet sijoittaa merkittävän määrän rahaa harrastusvälineisiinsä, patruunoihin, latauslaitteisiin jne. Kyse voi olla kymmenistä tuhansista euroista. Direktiivi tekisi käytännössä tämän omaisuuden arvottomaksi ja on perusteltua kysyä, onko se kohtuullista kansalaisia kohtaan. Käsitykseni mukaan tällainen menettely vaatii tarkkaa perustulaillista tarkastelua.
Oma lukunsa ovat deaktivoidut sotilasaseet, jotka direktiivi myöskin tekisi laittomiksi. On totta, että monet sotilasaseet on deaktivoitu niin huonosti, että asiansa osaava aseseppä pystyy muuttamaan ne toimintakuntoisiksi. Tähän ongelmaan tulee puuttua, mutta ratkaisu ei voi olla kaikkien deaktivoitujen aseiden muuttaminen laittomiksi ja niiden haltuunotto valtiolle.
Deaktivoitujen aseiden joukossa on mm. tykkejä, raskaita konekiväärejä jne. Niiden takavarikointi on valtiolle kallista. Raskasta aseistusta tuskin on varaa museoida joten ne jouduttaisiin tuhoamaan mikä olisi historiallinen vääryys. Tällä hetkellä nämä deaktivoidut aseet ovat osa kansallista historiaamme ja niiden esilläpito yksityisten toimesta osoittaa arvostusta menneiden sukupolvien uhrauksia kohtaan.
Esitystä vastustetaan
Tämän hetkisten tietojeni mukaan komission asedirektiiviesitystä vastustavat ainakin Tsekki, Ruotsi ja Puola. Tsekki ilmoittaa kieltäytyvänsä koko direktiivin käyttöönotosta kaikilta osin. Ruotsissa on kodinturvajoukkoja, joiden aseita direktiivi ei kiellä, mutta Ruotsi vastustaa direktiivin esityksiä metsästysperustein.
Todettakoon, että direktiiviesitys ei poistaisi sarjatuliaseita ruotsalaiskodeista. Ruotsin Hemvärnet-organisaatioon kuuluvilla on direktiivin soveltamisalaan kuuluvat aseensa patruunoineen kotona säilytettävänä, mutta koska aseen omistaa kodinturvaorganisaatio, ei siitä direktiiviesityksen oletusten mukaan synny uhkaa. Esityksessä on siis valmis porsaanreikä tämän osalta.
Asian käsittely eduskunnassa
Valtioneuvosto on pyytänyt eduskunnalta lausuntoa esityksestä 3.12.2015. Valtioneuvoston kirjelmä löytyy täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kirjelma/Sivut/U_21+2015.aspx
Kirjelmä on käsitelty suuressa valiokunnassa 4.12.2015 ja lähetetty lausuntoa varten puolustus-, hallinto- sekä maa- ja metsätalousvaliokuntiin. Nämä valiokunnat käsittelevät asian, antavat lausuntonsa suurelle valiokunnalle, joka antaa lausunnon Suomen kannasta direktiiviesitykseen. Tämä on normaali asioiden käsittelymenettely eu-lainsäädäntöön liittyvissä asioissa eikä siitä ole tässäkään yhteydessä syytä poiketa.
Kannattaa muistaa, että eu-parlamentinkin hyväksymä direktiivi on yleensä vain suositus kansalliselle lainsäädäntöelimelle. Päätöksentekokulttuuriimme on valitettavasti kuulunut tapa hyväksyä monet direktiivit ja muut kansainväliset sopimukset annettuina ja soveltaa niitä ilmeisesti parempien yöunien toivossa jopa vaadittuakin tiukemmin. Tällaista jeesmies-asennetta ei saa nyt noudattaa.
Edellisellä eduskuntakaudella Suomen puolustuskykyä heikennettiin ratifioimalla Ottawan miinakieltosopimus. Samankaltainen virhe ei saa nyt toistua.
(Alkuperäinen julkaisu Uusi Suomi-verkkopalvelussa: http://jukkakopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207878-eun-asedirektiiviesitys-on-huono)
Kiitos erinomaista tekstistä ja hyvin tärkeästä kannanotosta asedirektiiviin. Kylläpä on hyvä tiedostaa näin itsenäisyyspäivän aattona, että Kokoomuksessa ja eduskunnassa on kaltaisiasi poliitikkoja, jotka puolustavat maamme etua tässäkin asiassa. Pitäkäähän käsi ruorissa ja vene suunnassa, ettei itä- tai länsituuli keikuta.
Pekka Ritola, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Iisalmen lyseo